pandunia
/pʰandunia/ Pandunia Пандуния Πανδουνια ফানদুনিযা फानदुनिया ㄆㄢㄉㄨㄋㄧㄚ 판두니야 パンズニヤ
Pandunia on keinotekoinen kieli eli tekokieli, joka on tarkoitettu palvelemaan kansainvälisen viestinnän apuvälineenä. Pandunia on siis niin sanottu apukieli. Pandunia on myös koostekieli. Sen sanasto on koottu lukuisista maailman eri puolilla puhutuista kielistä, joita ovat mm. englanti, espanja, hausa, hindi, japani, kiina, kongo, oromo, persia, ranska, saksa, suahili, tamili ja venäjä. Sanastonsa puolesta pandunia on eräs kansainvälisimmistä tekokielistä. Pandunian kielioppi on säännöllinen ja yksinkertainen. Se ottaa mallia mm. kiinan ja englannin kieliopeista, ja siinä on mukana myös keinotekoista ainesta.
Pandunian kieliopillinen rakenne on yksinkertainen ja säännöllinen. Periaatteessa sitä voi oppia puhumaan virheettömästi lyhyessä ajassa.
Pandunian ominaispiirteitä ovat:
Panduniaa kirjoitetaan latinalaisilla kirjaimilla, koska latinalainen aakkosto on maailmassa laajimmalle levinnyt kirjoitustapa.
Pandunian aakkosiin sisältyvät seuraavat kirjaimet:
a b c d e f g h i j J k l m n o p r s t u v z
Panduniaa kirjoitetaan vain pienillä kirjaimilla, joten isoja kirjaimia koskevia oikeinkirjoitussääntöjä ei ole. Ainoa tällä hetkellä käytössä oleva iso kirjain on iso J, joka äännetään eri tavalla kuin pieni j.
Pandunian vokaalit a, e, i, o ja u äännetään samalla tavalla kuin suomessa.
| Etinen | Takainen | |
|---|---|---|
| Suppea | i | u |
| Välinen | e | o |
| Väljä | a | |
Maailman suurissa kielissä on yleensä ainakin viisi vokaalia. (Huomattavin poikkeus on kirja-arabia, jossa on vain kolme vokaalia. Arabian nykyään puhutuissa muodoissa vokaaleja on kuitenkin tavallisesti enemmän, joten ainakaan arabian takia yleismaailmallisessa tekokielessä ei tarvitse rajoittua vain kolmeen vokaaliin.)
Monessa toisilleen vieraassa kielessä on määrätyt viisi vokaalia: [a], [e], [i], [o] ja [u]. Juuri nämä vokaalit ovat yleisiä, koska ne erottuvat toisistaan parhaalla mahdollisella tavalla ja ne ovat vaivattomia ääntää. Eräitä kieliä, joissa on vain nämä viisi vokaalia, ovat espanja, japani, egyptinarabia ja suahili. Tällä perusteella panduniassa on juuri nämä viisi vokaalia.
Puolivokaalit j ja v äännetään kuten suomessa.
Konsonantit p, t, k, b, d, g, t, l, m, n äännetään kuten suomessa. h äännetään voimakkaammin kuin suomessa.
Suhuäänteistä s on sama kuin suomessa, z on soinnillinen s eli [z], c äännetään [ts] tai [tʃ], ja J äännetään [dz] tai [dʒ].
Yleisesti tavun osat ovat alku, ydin, loppu, ja sävelkorko eli tooni. Pandunian tavurakenne on: (konsonanttialku) + vokaaliydin + (nasaaliloppu). Sulkuihin merkityt osat ovat valinnaisia. Sävelkorkoa ei ole.
Esimerkkejä mahdollisista sanoista:
i = ja
ca = tee
mun = suu
danke = kiitos
lanten = lyhty
Pandunian kielioppi perustuu vakio sanajärjestykseen. Sanoja ei ole varsinaisesti sidottu sanaluokkiin, vaan sanat voivat toimia eri sanaluokkien edustajina riippuen siitä, mikä on niiden paikka lauseessa. Sama sana voi toimia adjektiivina, verbinä tai substantiivina.
Esimerkkejä:
tuti men = rikkinäinen ovi
men tuti. = Ovi on rikki.
Pandunian adjektiivit ja verbit sekä jotkin substantiivit koostuvat konsonanttiin päättyvästä sanavartalosta ja sanan kieliopillisen merkityksen määräävästä vokaalipäätteestä. Esimerkiksi sana "kitaba" (kirjoittaa) koostuu sanavartalosta "kitab" ja kieliopillisesta päätteestä "a". Kieliopilliset vokaalipäätteet ovat -a, -i, -u ja -e, joista tarkemmin alempana.
Kielioppipäätteiden käyttö ei ole kaiken kattavaa, vaan toinen osa sanoista on itsenäisiä sanoja, joilla ei ole kieliopillista päätettä. Tällaisia sanoja ovat esineiden, paikkojen, henkilöiden ja muiden asioiden nimet. Ne voivat päättyä mihin tahansa äänteeseen, mukaan lukien edellä mainitut -a, -i, -u ja -e. Tällöin päätteillä ei ole kieliopillista merkitystä, eikä uusia sanoja voi johtaa päätettä vaihtamalla.
Esimerkkejä:
anma = sielu
gunden = palatsi
maci = kala
madu = hunaja
men = ovi
poto = lieju, muta
Myös monet muut sanat, kuten pronominit, lukusanat ja interjektiot, eivät ole mihinkään määrättyyn muottiin valettuja.
Pääte i merkitsee jonakin olemista eli olotilaa. Se on olosanan tunnus. Lauseessa i-päätteinen sana voi toimia sekä määritteenä että olemista ilmaisevana verbinä. Substantiivia edeltävänä määritteenä i-sana vastaa suomen kielen adjektiivia.
Esimerkkejä:
tuti = (olla) rikki, (olla) rikkinäinen
kuli = (olla) auki, (olla) avonainen.
kuli men = avonainen ovi
tuti mesa = rikkinäinen pöytä
Verbinä toimiva i-sana vastaa suomen kielen olla-verbiä ja adjektiivia. Siis panduniassa erillistä olla-verbiä ei käytetä eikä tarvita.
Esimerkkejä:
men kuli. = Ovi on auki.
mesa tuti. = Pöytä on rikki.
kuli men tuti. = Avonainen ovi on rikki.
I-päätteinen verbi voi saada täydennyksekseen predikatiivin, joka luonnehtii tai luokittelee lauseen subjektia kertomalla siitä uuden tai tarkentavan tiedon.
Esimerkkejä:
si = olla
ni si sabun. = Tämä on saippua.
nami = olla nimeltään
mi nami risto. = Minä olen nimeltäni Risto.
pesi = painaa
kusi pesi 10 kiloge. = Tuoli painaa 10 kiloa.
Pääte a merkitsee aktiivista tekemistä. Se on varsinaisen teonsanan tunnus. Lauseessa a-päätteiset sanat toimivat yleensä verbeinä. Ne saavat aina täydennyksenä objektin. Tällöin lauseen sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti.
Esimerkkejä:
tuta = rikkoa
kula = avata, aukaista
mi kula men. = Minä avaan oven.
mi kula tuti men. = Minä avaan rikkinäisen oven.
Pääte -u merkitsee passiivista kokemista tai joksikin tulemista. Se on tulosanan tunnus. Lauseessa u-päätteiset sanat toimivat verbeinä. Tällöin lauseessa on passiivinen subjekti ja u-päätteinen verbi.
Esimerkkejä:
tutu = rikkoutua, hajota, särkyä
kulu = aueta, avautua
mesa tutu. = Pöytä särkyy.
men kulu. = Ovi aukeaa.
U-päätteinen verbi on a-päätteisen verbin vastatapaus: a-päätteinen verbi kuvaa tekoa subjektin kannalta, kun taas u-päätteinen verbi kuvaa tekoa objektin kannalta. Siis a-päätteinen verbi on aktiivissa ja u-päätteinen verbi on passiivissa.
Esimerkkejä:
mi kula men. = Minä avaan oven. (aktiivi)
men kulu de mi. = Ovi aukeaa/avataan minun toimesta. (passiivi)
Pääte -e merkitsee tekemisen tai kokemisen tulosta. Se on substantiivin eli nimisanan tunnus.
Esimerkkejä:
kule = aukko
kule kulu. = Aukko aukeaa.
Seuraavassa taulussa on esimerkkejä vokaalipäätteiden käyttämisestä.
| olosana (-i) | teonsana (-a) | tulosana (-u) | nimisana (-e) |
|---|---|---|---|
| kuli = (olla) auki tai avoin | kula = aukaista, avata | kulu = aueta, avautua | kule = aukko |
| ami = (olla) rakas | ama = rakastaa | amu = olla rakastettu | ame = rakkaus |
| nami = (olla) niminen | nama = nimittää | namu = olla nimitetty | name = nimi |
| mali = (olla) oma | mala = omistaa | malu = kuulua | male = omaisuus |
| mati = (olla) kuollut | mata = tappaa | matu = kuolla | mate = kuolema |
| kitabi = (olla) kirjoitettu | kitaba = kirjoittaa | kitabu = tulla kirjoitetuksi | kitabe = kirjoitus |
| konvinsi = (olla) vakuuttunut | konvinsa = vakuuttaa | konvinsu = vakuuttua | konvinse = vakuuttavuus |
Sanajärjestys on määrätty.
Pandunian lauseissa on usein useampi kuin yksi verbi ja objekti. Näistä ensimmäinen verbi on tärkein ja muut ovat asiaa tarkentavia.
Esimerkkejä:
mi safari. = Minä matkustan.
mi ta beiJin. = Minä menen Pekingiin.
mi safari ta beiJin. = Minä matkustan Pekingiin.
Lähes kaikki pandunian sanat ovat lainasanoja olemassa olevista kielistä. Ne on sovitettu pandunian äänne- ja kirjoitusjärjestelmiin tarkoituksena mahdollistaa niiden oppiminen ja käyttäminen vaivattomasti. Ääntämykseen liittyviä hankaluuksia on oiottu pyrkimyksenä välttää ymmärrystä hankaloittavia vieraita korostuksia. Yleensä jokaisella sanalla on kuitenkin melko tarkka vastine jossakin lähdekielessä.
Pandunian sanat ovat peräisin joka puolelta maailmaa. Kaikki pandunian sanat ovat kansainvälisiä sanoja eli ne esiintyvät monessa kansallisessa kielessä. Maailmalla on monta kansainvälistä sanastoa, joista huomattavimmat ovat Länsimaiden kreikkalais-latinalainen sanasto, Afrikan ja Aasian persialais-arabialainen sanasto, Etelä-Aasian intialainen sanasto, ja Itä-Aasian kiinalainen sanasto. Panduniaan on otettu sanoja kaikista mainituista sanastoista. Niinpä pandunia on todella yleismaailmallinen kieli. Se ei ole Eurooppa- tai länsikeskeinen kieli, kuten vanhat apukielet esperanto, ido, interlingua, novial, ym.
Kirjoittanut Risto Kupsala, 2007-2010